Sormukset

Lähden avaamaan vihkimistä pala palalta. Varsinaiset hääjuhlathan vietetään tulevaisuudessa, kun saadaan elämää ja arkea selviksi Alienin kanssa, ja energiaa riittää taas muuhunkin. Hitsi, kastejuhlaakin pitää miettiä tähän väliin!

Aloitetaan ensin yhdellä näkyvimmällä ja pysyvimmällä jutulla eli sormuksilla. Päädyttiin siihen, että otetaan vaan yhdet sormukset. Olen korukranttu, enkä ole kihlan jälkeen nähnyt yhtäkään toista rinkulaa, jota olisin kelputtanut sormeeni. Ei kaksi - tai kolme - sormusta ole minusta ollut mikään juttu, yhdellä pärjää mainiosti. Kunhan se on sellainen, mistä oikeasti pitää.

Oma sormukseni löytyi siis aikaa sitten Mennään Naimisiin -messuilta Vintage.fi - osastolta. (Täältä löytyy silloisia fiiliksiä "sen oikean" kohtaamisesta.) Olisi ihanaa tietää korun tarkemmasta historiasta, mutta minkäs teet. Kaiverruksia ei ollut, mutta valkokulta ja timantti oli tarkkaan arvioitu ja tiedän ainakin kaikki korun speksit viimeistä karaattia myöten.

Rinkulat anopin neulomien morsiusvillasukkien päällä.

Jyrkille puolestaan teetettiin sormus. Vaikka omakin on vintagea, herralle tämä meni vähän astetta pidemmälle. Anoppilan kätköistä löytyi parikin vanhaa sormusta, tarkemmin ne ovat kuuluneet isoisovanhemmille, mutta ihan sellaisenaan se ei piirtäjän käteen mennyt. Niinpä Kultaseppä Sanni Lehtinen sai tehtäväkseen valmistaa näistä kahdesta vanhasta, kauniisti ruusukultaan taittuvasta sormuksesta aivan uuden version. Historia on läsnä, mutta uudessa muodossa.

Uusi sormushan on huikean kiiltävä, kirjaimellisesti uutuuttaan hohtava. Moni tuntuu haluavan kiillotukset ja rodinoinnit erityisesti valkokultaisiin sormuksiin, mutta olen jälleen kerran  vastarannankiiski. Olen käyttänyt tätä sormusta jo yli vuoden siitä, kun kihlauduttiin ja minusta jokainen naarmu on yksi eletyn elämän merkki. Ihan oikeasti pidän niistä, enkä haluakaan mitään surpekiiltävää sormusta. Kukin tavallaan.

Nyt harmikseni jouduin eilen luopumaan sormuksesta joksikin aikaa. En tajunnut, että raskaus turvottaa myös näpit niin pahasti, että oli pakko väännellä ja puskea sormus pois kädestä, kun se alkoi tuntua niin tukalalta. No, toivotaan, että tämä pöhötys laskee sitten synnytyksen jälkeen ja saan lempikoruni takaisin käyttöön!